Heidi Kuossari

Topper Riksun voiton jälkeen
Finlandiamonten lähtötohina
Kakan Jyväskylän voitto 2018
Tappi virkeenä Heinolan voiton jälkeen

 

 

 

Riihimäen Raviseuran jäsenistä muutamat toimivat aktiivisesti lainaohjastajina ja syksyn suosittujen valmentajaesittelyjen innoittamina haluamme esitellä myös seuramme ohjastajia.

 

Ensimmäisenä haastettelukysymyksiin vastasi loppilainen Kuossarin Heidi, joka on myös aktiivinen talkoolainen kesän raveissa. Suuri kiitos Heidille molemmista. 

 

~~~

 

Olen Heidi Kuossari, 46-vuotias monteohjastaja. Asun Kormussa, mutta työskentelen Riihimäen kotihoidossa hoitajana. Vapaa-aikana yritän ehtiä liikkumaan, sillä monte vaatii kovaa kuntoa.

 

Hevoset kiinnostivat jo pienestä pitäen. Ala-asteella luokkakaverilla oli talli, missä usein vierailin. Kormuun muutettua tuli kierreltyä kylän maatiloilla, näistä löytyi suomenhevosia. Päivän pelasti, jos pääsi hevosen selkään.

 

Ensimmäisen hevosen saimme siskon kanssa 12-vuotiaana. Tämä oli ratsu. Seuraavat olivatkin sitten ravihevosia. Kaikki ovat olleet siskon kanssa yhteisiä. Pidin 15 vuotta tallia omalla pihalla, seitsemän vuotta siitä kun tallinpidon lopetin. Tällä hetkellä on kolme kimppahevosta.

 

Vakio-ohjatettavia hevosia on tullut jonkin verran. Jos johonkin lähtöön ei ole valmiiksi sovittuna niin nimi kuskilistaan, sitä kautta saa ajettavia.

 

Paljon on hyviä muistoja starteista, isoin on Jokimaan montetähden voitto vuonna 2017 Kakalla.

 

Elämäni hevosena on pakko valita ainut oma kasvatti Tex Bell. Sen kanssa tuli paljon koettua heti vaikeasta synnytyksestä lähtien, nuorten sarjan voittoon ja 4-vuotiaiden oriiden ja ruunien kasvattajakruunu finaaliin pääsy.

 

Hevoset ovat opettaneet minulle rauhallisuutta, vastuuta ja pitkää pinnaa. Jos jotain haluaa saavuttaa, sen eteen on tehtävä töitä.

 

Ensimmäiset selkeät muistot Riksun radasta on, kun 16-vuotiaana ajettiin siskon kanssa Honda Monkeyllä Kormusta Riksuun totoa myymään.

 

Parhaat muistot radalta ovat ajamani montevoitot Tap On My Shoulderilla ja Topperilla. Topperin voittopäivää vielä paransi se, että siskoni Virpi tuli toiseksi.

 

Ohjastajan urasta haaveileville nuorille haluan sanoa, että on oltava nöyrä. Kuunneltava hevosen valmentajaa/omistajaa. Paljon harjotusta mm. harjotusraveista. Aina ei voi onnistua, mutta tulee niitä hyviä päiviä.

 

Itsellä ei enää isompia unelmia ohjastajanuran suhteen ole, aion pikkuhiljaa vähentää ajoja, antaa nuorempien loistaa. Mutta olisihan se hienoa vielä monten suomenmestaruus voittaa.