Esittelyssä Jari Nylund, loppilainen hevosalan yrittäjä.
Alkuaan sekä koulutus, työ että harrastus olivat moottoriurheilun ja autojen parissa.Hevosiin hurahdin vasta aikuisiällä ratsastusharrastuksen aloittamisen kohtalokkaana seurauksena. Hevoset ovat olleet pääosassa nyt 16 vaiherikkaan vuoden ajan.
Valmennuksessa on 14 hevosen kotitallillamme, Vaahteramäen Ratsastuskoululla Lopella on kolme nuorta lämminveristä, muutama suomenhevonen ja tietysti erinäisiä ratsuhevosia, joista osa (kaikki suomenhevoset) on myös startannut raveissa.
Valmennettavien ja muutoinkin tallin hevosten enemmistö on ollut aina omia. Nyt suurimmat tulevaisuuden toivot, nuoret lämminveriset ovat vain osittain omia, mukavien kimppalaisten kanssa yhteisiä.
Ravihevosten valmennus on osa työtä, ratsuhevosten hoito ja valmennus sekä ratsastustuntien pito on toinen osa työtä/ yrittäjyyttä.
Hevoskasvatus on alkanut kiinnostaa kovin: kaksi omaa suomenhevoskasvattia ovat pärjäilleet jo ihan lupaavasti raviradalla ja tietysti ratsastuksessakin; mukavia, hyväluonteisia monitoimihevosia siis kumpainenkin. Vuotias lv-ori alkaa vaikuttaa myös oikein kivalta. Ensi kesänä on odotettavissa kasvatuksen saralla huippuvuosi kun kasvattien määrän pitäisi tuplaantua. Syntyväksi odotetaan kolmea varsaa. Näistä yksi tosin on satavarmasti ratsu (täysin estesukunen), yksi “saapas nähdä”-osastoa (eli suomenhevonen) ja yksi lv-ravuri.
Valmennusuran huippu on tainnut olla kuninkuuskisaan osallistuminen ja siellä kunnialla esiintyminen Hurja-Erolla. Muita huippuhetkiä ja todellisia työvoittoja ovat olleet Siron Veijarin kukin ryöstölaukaton startti.
Elämän hevosista tärkein lienee ensimmäinen oma hevonen, Nectar IV, ranskalainen herrasmies-esteratsu. Nectarin kautta kiinnostus ja portit hevosmaailmaan alkoivat aukeilla. Tietysti myös Hurja-Ero on listattava; sen kanssa opiskelin ravialaa aivan alkeista lähtien.
Riksun raviradalla ja sen tunnelmallisilla kesäraveilla on itselleni erityisen oleellinen merkitys: siellä “ratsupelle” sai ensikosketuksensa ja kipinän koko ravitouhuun. Ja tietysti omien hevosten voitot ovat juuri Riksussa tuntuneet ihan parhailta -ja tappiot karvailta! Onneksi sieltä on aina lyhyt kotimatka...
Nuorille hevosalasta haaveileville toivon uteliaisuutta, ymmärrystä ja arvostusta hevosta kohtaan! Tätä samaa toivon myös meille jo alalla oleville.
